Esittely

Henkilö kennelnimen takana

Olen Jenni Ojala, vuonna -90 syntynyt koira-alan ammattilainen sekä aktiiviharrastaja ja -kilpailija Riihimäeltä. Ensimmäisen oman koirani sain vuonna 2002, Kannuksen kennellinjalta valmistuin vuonna 2010 ja siitä asti olen työskennellyt koirankouluttajana (vuoden 2018 alusta omalla toiminimellä, sitä ennen palkollisena). Ensimmäisen käyttömalini puolestaan hankin vuonna 2011 siitä pitkään haaveiltuani, enkä ole enää sen jälkeen voinut kuvitellakaan vaihtavani rotua. Päälajikseni on valikoitunut malien myötä suojelu. Tarkempi esittely minusta löytyy yritykseni kotisivuilta.

Kennelnimi Even Darker minulle myönnettiin vuonna 2017. Nimen idea syntyi alunperin sisäpiirivitsistä. Lempivärini on musta, ja aina vakiokampaajalla käydessäni tivasin leikkimielisesti, eikö hiuksistani millään saisi yhtään mustempia, vieläkin synkempiä ja tummempia. Ei kuulemma saanut. Myös maleissa pidän erityisen tummasävyisistä koirista, mutta tietenkään väri ei ikinä vaikuta koiravalintoihini tai jalostuspäätöksiini. Even Darker viittaa myös siihen, että tumman värin ohella olen mieltynyt koirien luonteissa tietynlaiseen ”tummuuteen”: arvostan vahvoja ja dominantteja, kunnollisella puolustusalueella varustettuja koiria.

 

Ihannekoirani

Koirien ominaisuuksien objektiivinen arviointi ja analysointi on usein haastavaa, sillä ihmiset voivat nähdä samankin koiran hyvin eri tavoin ja tulkintoihin vaikuttaa kunkin henkilökohtaiset mieltymykset. Yritän silti hieman valottaa minun näkemystäni ihanteellisesta malista. Tällä tavalla mahdollinen pennunostaja saa käsityksen siitä, haemmeko lainkaan samantyyppistä koiraa.

Yksi keskeisimpiä arvojani on se, että viettiä pursuavan käyttökoirankin täytyy kyetä elämään sujuvasti normaalia elämää. Sen tulee osata rauhoittua vaivattomasti kunhan se on asianmukaisesti koulutettu ja sen tekemisentarpeesta yleisesti ottaen huolehditaan hyvin. Asun koirineni luhtitalossa ja ne elävät täysin sisäkoirina. Yleinen levottomuus ja hankaluudet yksinolon kanssa ovat mielestäni sietämätön ongelma koirassa. Jos perusarki on koiralle kovin työlästä ja se reagoi erilaisiin muuttujiin voimakkaasti, ei se nähdäkseni ole hyvähermoinen, tasapainoinen, laadukas koira. Minun on vaikea katsella koiraa, jolla on koko ajan huono olla itsensä kanssa. Malit elävät monesti tarhakoirina, eikä näihin asioihin mielestäni kiinnitetä tarpeeksi huomiota jalostuksessa.

En myöskään pidä erityisen vilkkaista koirista. Korkea temperamentti on käytännössä turha ominaisuus. Hyvän malin tulee olla erittäin työhaluinen ja vahvaviettinen, mutta vilkkaudella ei ole mitään tekemistä noiden piirteiden kanssa. Hermorakenne ei toki kulje ihan käsi kädessä temperamentin kanssa, mutta harvoin tulee vastaan äärettömän vilkkaita JA hyvähermoisia koiria. Ehkä näillä asioilla kuitenkin joku korrelaatio on. Äärimmäisillä viettiominaisuuksilla varustettu koira tarvitsee kunnollisen hermorakenteen reaktioidensa jarruksi, ikään kuin tilannetajua antamaan. Haluan koirieni olevan sellaisia, ettei minun tarvitse jatkuvasti pelätä niiden purevan jotakuta tai tekevän jotakin muuta arvaamatonta. Tämä on toki pitkälti myöskin hallintakysymys.

Ihmissosiaalisuus on ajatusmaailmassani hieman ristiriitainen ominaisuus. Toisaalta en pidä sellaisista superavoimista, jokaisen syliin tunkevista maailmanrakastajista, mutta toisaalta vielä enemmän inhoan koirissa arkuutta ja epävarmuutta. Ideaali olisi sellainen ihmisiin neutraalin ystävällisesti suhtautuva, kuitenkin mieluummin hitusen liian sosiaalinen kuin hiukkaakaan arkuuteen taipuvainen yksilö. Ristiriita tulee siitä, että arvostan hyvän aggressiopotentiaalin omaavia koiria – aggressio linkittyy aina joissain määrin epävarmuuteen. Toisaalta sosiaalisuudenkin suhteen koiran käytöksen tulisi olla tilannesidonnaista: hyvä koira vastaa uhkaärsykkeisiin, muttei silti tulkitse kaikkea uhaksi liian heppoisin perustein. Liika terävyys ei ole minun makuuni. Hermot ovat avainasemassa tässäkin suhteessa.

Ahneus ja vahva saalisvietti ovat perusedellytyksiä hyvälle koulutettavuudelle. Tapani työstää pentua perustuu voimakkaasti ruualla palkitsemiseen, joten kokisin äärimmäisen hankalaksi kouluttaa hieno kisatottis ja teknisesti tarkka jälki huonolla ruokahalulla varustetulle koiralle. Ruokahalua voi toki paljon vahvistaa, mutta silti genetiikka laittaa sillekin rajansa. Saalisvietin merkityksestä suojelukoiran (tai minkä tahansa palveluskoiran) koulutuksessa lienee turha edes puhua.

Liiallinen herkkyys ja pehmeys ovat piirteitä, joita koirissani kartan. Hyvä koira ei jää vellomaan huonoissa kokemuksissaan, vaan etenkin korkeassa vietissä pääsee helposti yli ikäviksikin kokemistaan asioista. Arvostan dominanttia, vahvaa koiraa ja ohjattavuuden osalta vaakakuppini kallistuu mieluummin voimakastahtoisiin, jopa itsenäisiin ja itsepäisiin koiriin kuin yhtään liikaa miellyttämään pyrkiviin, nöyriin herkkiksiin. Tässäkin asiassa täytyy silti löytää balanssi: myöskään yksilö, johon on liian hankala vaikuttaa, ei ole ihanteellinen työ- ja harrastuskoira.

Yhteenvetona sanottakoon, että koiraa täytyy tarkastella kokonaisuutena. Täydellisyyttä on turha lähteä tavoittelemaan. Pyrin jalostuksella aikaansaamaan koiria, joiden miinukset eivät mene plussien yläpuolelle – terveitä, täyspäisiä ja vietikkäitä käyttökoiria. Karrikoiden totean vielä, että tingin omissa koirissani mieluummin rahtusen käyttöominaisuuksista kuin hiukkaakaan arjen sujuvuudesta.

 

Kenelle Even Darker -malinois?

Myyn kasvattejani vain henkilöille, jotka ovat valmiita huolehtimaan koiran kunnollisesta tapakasvatuksesta, asettamaan sille selvät rajat. Kuriton käyttömali on stressaantunut, hankala ja potentiaalisesti vaarallinen ympäristölleen.

Vähintään yhtä tärkeää on koiran riittävä fyysinen ja psyykkinen aktivointi, jotta siltä ylipäätään voidaan edellyttää asiallista käyttäytymistä. Jalostustyöni tapahtuu käyttöominaisuuksia vaalien, joten nämä koirat tarvitsevat paljon tekemistä elääkseen onnellista ja tasapainoista elämää. Toivoisin näkeväni kasvattejani purulajien parissa ja virkakoirina, mutta tietysti myyn koiria hyviin koteihin myös muiden lajien harrastajille.

Kaikkein tärkeintä kuitenkin on, että koirasta huolehditaan hyvin ja että se saa elää mielekästä elämää. Autan erittäin mielelläni kasvattieni ja sijoituskoirieni ohjaajia kaikissa vastaantulevissa ylä- ja alamäissä vuorokaudenajasta riippumatta!

Mainokset